sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Unohtumaton juoksukokemus - Helsinki Half Marathon

Helsinki Half Marathon 7.6.2014


Taas yksi juoksu takana, tällä kertaa kohteena oli ensimmäistä kertaa järjestetty Helsinki Half Marathon. Juoksutapahtuma lyhennetään sanoihin HHM, joita käytän tässä blogikirjoituksessa, tästä eteenpäin.

Aluksi haluan sanoa, että kestävyysurheilussa (lähinnä juoksutapahtumissa joihin olen ottanut osaa) on hauskimpana asiana se, että niissä aina tapahtuu jotain uutta. HHM oli minulle erittäin kokemusrikas kisa, niin hyvässä - kuin pahassa.

Helsinki Half Marathon 2014 juoksunumero & sponsorit
Olin treenannut juoksua hieman intensiivisemmin, kuin mitä olin Helsinki City runia varten. Odotukset olivat siis kovat! Tai siis, kunhan ehjänä maaliin selviytyisin, kaikki olisi OK!

Mitä tällä kertaa sitten tapahtui, mitä aikaisemmin ei ole sattunut? No minäpä kerron!

Päivä alkoi aikaisella heräämisellä, sillä lähtölaukaus juoksulle oli jo kello 10.30. Heräilin kaikessa rauhassa, keitin kahvia, söin aamiaista, kävin aamutoimilla ja tsekkasin kaiken olevan kunnossa. Tässä vaiheessa vatsa tuntui olevan hieman sekaisin, mutta en kiinnittänyt siihen hirveästi huomiota.

Matka legendaarisimmalle juoksulleni koskaan alkoi, kun lähdin ajoissa tapahtumapaikalle. Juoksun lähtö- ja maaliviiva oli sijoitettuna Finlandia talolle. Saavuttuani paikalle noin kello 9.45, tapahtuma oli jo täydessä vauhdissa ja juoksijoita joka puolella.

Lähestyttyäni Finlandia taloa, huomasin valtavan jonon ja mitään sen kummempia miettimättä asetuin jonon hännille katsomaan minne se oikein johti. Sisälle päästyäni huomasin sen johtavan alueelle, johon pystyi jättämään ylimääräiset tavarat. Minulla kun ei ollut mitään narikkaan jätettävää, suuntasin siitä kohti seuraavaa jonoa, eli vessajonoon. Ajattelin käydä hakemassa helpotusta, niin itse juoksussa ei tarvitsisi tuhlata aikaa varikkopysähdyksiin. Kuinka väärässä tämä Malmin Maranello olikaan...

Palatessani takaisin pihalle Finlandia talosta, lähdin kiertelemään tapahtuma-aluetta. Paikalla oli mm. tankotanssin harrastajia esittelemässä lajiaan. Kauniita naisia katsellessa... Siis heidän harrastustaan katsellessa aika kului kuin siivillä. Mieleeni kyllä juolahti, ettei tällä kropalla paljoa heiluttaisi tangolla. Sehän naksahtaisi katki tai jotain... Mielenkiintoinen laji totta tosiaan, ikävää etten tajunnut ottaa kuvaa muistoksi.

Ruuhkaa ja jonottamista ennen juoksun alkua...
Lähdön H-hetkeen oli enää 15 minuuttia, jolloin ilmeisesti alkuveryttelyt alkoivat. Olin varmaan liian kaukana, kun en oikein tajunnut/ kuullut mitä piti jumpata... Noh eipä hätiä, menin jo valmiiksi tavoiteaika-paikalle, mitkä olivat ihan OK merkittyinä radalle.

Saattoihan tuossa olla myös pientä teknisiä ongelmia, kun selostajan puhe yllättäen lakkasi, mutta onneksi äänet palautuivat ennen lähtölaukausta.



Lähtöön oli aikaa enää n. 5 minuuttia ja porukka alkoi liikkua eteenpäin lähtöalueella, lähemmäs lähtöviivaa. Tässä vaiheessa rupesin miettimään mitä järkeä niissä tavoiteaika kylteissä oli, jos kaikki jättävät ne taakseen - mutta homma toimi yllättävän hyvin, juoksijat olivat asennoituneet oikein ja tyypillisen massajuoksutapahtuman tapaiset tönimiset eivät tapahtuneet HHM:llä!

HHM:llä oli myös jäniksiä, eri tavoiteajoille, mutta ne olivat kohtuullisen huonosti merkittyinä. Jänöillä oli laput (ainakin) selässä, mutta muuten ne eivät erottuneet muista juoksijoista mitenkään. No eipä tämä haitannut minua, tavoitteenahan oli vain päästä maaliin...

 Lähtölaukaus kajahti ja juoksijat lähtivät liikkeelle

Lähdin liikkeelle vähän liian nopeasti. Menin fiilispohjalla ja unohdin katsella Tomtomin urheilu-gps kelloa, millä min/km ajalla menin. Askel oli kevyt ja päivä kaunis, mikäs sen mukavampaa. Tämä kevyt fiilis päättyi kuitenkin kuin seinään, kun tajusin olevamme jo 3-4 KM kohdalla. Olin vain "mitä nyt, jo 4KM?!" - siitä järkyttyneenä tajusin tsekata millä min/km ajalla mentiin ja sellaiset 3.30/4.00min/km aikaa oli kuljettu.. Tämähän ei hyvältä kuulostanut, ottaen huomioon tulevat ylämäet. Tiesin, etten tälläistä vauhtia jaksaisi, joten päätin hidastaa vauhtia...

Tässä vaiheessa se hupi vasta alkoikin...

Huomasin jo siinä kolmannen kuljetun kilometrin kohdalla hieman sekaisin olevan vatsani protestoivan menoa... Mietin, että järkevämpi on mennä vessaan kun sellainen mahdollisuus tarjoutuu.

4KM juomapisteen kohdalla tuntui, että nyt olisi hyvä päästä vessaan oikeasti, mutta sellaisia ei ollut vielä tullut vastaan ja matka jatkui... ja ne ajatukset mitä päähäni putkahti, kun tajusin ettei vessoja ollut vielä matkan varrella ollut: "olivatko kisajärjestäjät unohtaneet ne kokonaan vai mitä oli tapahtunut"...

5-6 kilometriä juostu, edelleen ei vessoja mailla halmeilla. Oli pakko paikoitellen hidastaa vauhtia, etten ihan housuja joutuisi likaamaan... Eksoottisen olotilani lisäksi tajusin, että käsivarteen sijoitettava kännykkäkoteloni oli rikkoutumassa. Tämäkin vielä.

7 kilometriä juostu... Tässä vaiheessa olo oli jo semmoinen, että meinasin mennä huutamaan lähimmälle järjestyksen/liikenteenvalvojalle, että minne he ovat piilottaneet kaikki vessat.

8 kilometrin kohdalla näin taivaan, siellä se oli, ylhäisessä yksinäisyydessään majailevan vessan! Se tunne oli kyllä sanoinkuvaamaton, kun vihdoin pääsit hädälle. Kaikki huolet katosivat, se oli kuin maailmanrauha. Valkoiset kyyhkyset vain lentelivät...

Matka jatkui varikkopysähdyksen jälkeen, mutta juostuani noin kilometrin lisää, huomasin, että vatsassa velloi edelleen ikävästi..

Tästä puolikkaasta maratonista kehkeytyikin yksi unohtumattomammista juoksuista ikinä, missä maaliinpääsyn sijaan hyvän ajan saattelemana, tulikin kisa siitä minne pääsisi tyhjentämään hätänsä...

Hauskintahan tässä koko touhussa oli toisen vessan kohdalla kehkeytynyt arvoitus, kun olin unohtanut lukita vessan oven ja juuri pytylle istuutuessani ollessa joku nainen avasi oven ja huudahti "olen pahoillani!!!!" - puhuiko hän miehuuteni koosta vai siitä, että avasi oven... ":D"

Matka eteni loppua kohti, mutta todella lähellä oli noin 17 kilometrin kohdalla etten keskeyttänyt. Olin todella turhautunut koko ei-niin-hyvin menneeseen kisaan ja lähellä repiä juoksulappuni palasiksi ja mennä suoraan maitojunalla kotiin (olimme siis tasantarkkaan pasilan aseman vieressä :D). Olen kuitenkin aika huono häviäjä/ luovuttaja, joten matka jatkui kohti maalia...

Mainittakoon tässä Itse juoksureitistä kokonaisuutena, joka oli mukavan vaihteleva, vaikka matkan varrella olikin haastavia, jyrkkiä ylämäkiä. Maisemat reitin varrella olivat myös erittäin kauniit, joista en sattuneista syistä ehtinyt nauttia pidempään.

Matkan viimeisten kilometrien kohdalla oli Adidaksen kannustusscreeni, joka tsemppasi yllättävän hyvin. Oman juoksunumeroni ja nimeni monitorissa nähdessäni kyllä pikkaisen hymyilytti "Tärkeintä ei ole voitto, vaan se ettei luovuta" - kiitos tuntematon tsemppari!
... Harmi ettei ole kavereita, joita kiinnostaisi laittaa tämmöisiä tsemppiviestejä useamminkin!

Tämän tsemppauksen turvin jaksoin juosta maaliin asti ja sainkin HHM 2014 -mitalin kaulaani joltain kauniilta naiselta. <3 Kuulin kyllä tutulta kuittailua, että näytin aika kuolleen näköiseltä maaliin tullessani. Omituista, luulisi minun olleen kuin seitsemännessä taivaassa, kun tämä kokemusten maratoni vihdoin oli ohitse...

HHM 2014 mitalli
Helsinki Half Marathon 2014 mitalli
Kännykästäni loppui akku, joten en paljon kuvia ehtinyt saamaan tapahtumasta. Kuvia tapahtumasta saa HHM omilta kotisivuilta, sekä facebookista, jotka Iltalehden ammattivalokuvaajat ovat ikuistaneet

Uusia henkilökohtaisia ennätyksiä ei tehty juoksun osalta, mutta tarve käydä vessassa näin useasti yhden puolimaratonin aikana, on kyllä jo aika saavutus sinänsä. En enää ikinä edes vitsaile juoksijan taudin saamisesta. Tämä vatsatauti joka on jatkunut vielä tänään sunnuntainakin, on jo ihan tarpeeksi.

Tämä puolikas tulee kyllä säilymään mielessä pitkään! :D

Tapahtuman plussat ja miinukset

Tästä on ollut jo juttua esim. Facebookissa, mutta tahdon erikseen mainita nuoret vapaaehtoiset, jotka hoitivat liikenteenohjausta/ pitivät huolen juoksijoiden pysymisestä oikealla reitillä. Aivan mahtavaa tsemppausta heiltä! Mieleen tuli väistämättä, että nämä vapaaehtoiset oikeasti nauttivat pääsystä mukaan HHM-tapahtumaan.

Plussat
  • Kansainvälinen fiilis - omat nimet juoksulapussa toivat jotain erilaisuutta muihin juoksutapahtumiin verrattuna
  • Mitali - nauha mitallissa on ehdoton plussa! Mitali muutenkin näyttää hienolta, ei ole mitään tusinatavaraa
  • Toimivat järjestelyt* - pieniä puutteita tosin oli, niistä miinuksissa tarkemmin
  • Juoksureitin varrella olleet esiintyjät - aivan mahtavia, hienoa nähdä ( tai paremminkin kuulla) nuoria musiikin harrastajia
  • Mahtava fiilis - ensimmäiseksi kerraksi järjestetyssä juoksutapahtumassa oli oikein hyvä fiilis
  • Valokuvaajat  - Iltalehden kuvaajia oli paikoitellen ja ilmeisesti kuvat tulevat olemaan ilmaiseksi ladattavia myöhemmin. Mahtavaa!
  • Adidaksen tsemppaus-screeni! - tämä oikeasti antoi lisävirtaa ja jotenkin tuli mieleen Hollannin maratoni...
  • Kisapaidat (Adidas)- paidat ovat todella kivan väriset, eikä logoilla/ teksteillä ole pilattu hyvää paitaa. Ehdottomasti tulee olemaan käytössä myös tulevaisuudessakin
  • Vaihteleva, haastava reitti - Pasilan juna-aseman viereinen ylämäki ei ole koskaan tuntunut niin pitkältä...:D
Miinukset
  • VESSAT - Lähtö-alueella oli ulkovessoja, sekä Finlandia talon sisällä oli vessoja tarpeeksi, mutta reitin varrelle sijoitetut 2 vessaa eivät olleet ollenkaan tarpeeksi. Ihan järjetöntä meininkiä, että kahdelle tuhannelle juoksijalle oli varattu pelkästään kaksi vessaa matkan varrelle. Ensi kerralla laittakaa alkupakettiin, missä juoksunumero varahousut tai vaipat juoksijoille, niin ei tarvitse niitä vessoja miettiä matkalla...
  •  Disco-tunneli - hieno idea, mutta ei toiminut loppupeleissä. Eikö tähän ideaan saatu virtaa, vai mikä johtui sen puutteellisuudesta?
  • Päivämäärä - Helsinki Half Marathon järjestetään samaan aikaan Vantaa Triathlonin kanssa, joten ensi vuonna joutuu taas arpomaan kumpaan osallistuu =(
  • Jänikset näkyvämmin esille - ilmapallot jäniksille matkaan mukaan, tai värikkäämpi vaatetus...
Loppujen lopuksi

... Aivan mahtava juoksutapahtuma. Ei tätä voi muuten kuvailla. Vaikea uskoa, että tätä tapahtumaa järjestetään ensimmäistä kertaa. Aina on puutteita pienistä asioista, kuten vessoista, joka on yleinen ongelma juoksutapahtumissa. Itse olen hyvin tyytyväinen osallistuttuani tähän juoksutapahtumaan ja voin suositella sitä myös muille, jotka miettivät menevätkö juoksemaan ensi vuonna. Mikäli ilmoittautuu tulevaan kisaan jo nyt, osallistuminen kustantaa vain 29 euroa. Aika halpaa siis. Tarjous on voimassa 30.6.2014 asti! Elämä on kallista - HHM:lle osallistuminen ei!

Kiitos Helsinki Half Marathonin järjestäjille, sponsoreille, vapaaehtoisille ja muille kanssajuoksijoille. Hyvää työtä kaikki!

Helsinki half marathon 2014 mitalli
HHM 2014 mitalli

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Hermostuneisuutta ilmassa

Helsinki Half Maratoni 2014


Melkeinpä kuukausi on kulunut siitä, kun osallistuin kauden ensimmäiselle puolikkaalleni, Helsinki City Runiin. Tämä hassunhauska juoksuhan ei ihan nappiin mennyt, mutta on sanonta: "aina on huominen - tässä tapauksessa tosin - aina on uusi maratoni juostavana!".

Helsinki Half Maratoni on kohtalaisen uusi tuttavuus juoksun harrastajille. Tapahtuma järjestetään tänä vuonna ensimmäistä kertaa ja olenkin innolla mukana testaamassa reittiä ja kaikkea niitä palveluita mitä juoksutapahtumassa voi olla tarjolla. Mielenkiintoiseksi tapahtumasta tekee juoksukartan seuraaminen, josta näkyy reitillä olevan useampiakin erilaisia musiikinsoittajia. Mitähän "musiikkiyllätys" oikein mahtaa tarkoittaa? Toivottavasti ei kuitenkaan mitään kiljuntaheviä, vaikka Rammstein hevinä onkin hyvää juoksu/salimusaa!

Koko reitin täyttävä musiikkiosuus toi minulle ensimmäisenä mieleen Rock'n'Roll maratonit, joihin ehdottomasti haluan ottaa osaa jonain päivänä. Kaikkiin niistä! Niitähän on joku miljoona...

Rokkimaratonit kuitenkin hetkeksi syrjään ja paluu takaisin lauantain juoksuun. 

Numerolaput yms. juoksuun liittyvät asiat haen huomenna (tänään) perjantaina ja samalla tsekkaan millainen kisaexpo HHM, intersport ja Adidas ovat onnistuneet järjestämään. Siellä on muuten uusi urheilujuoma sponsorikin esittäytymässä, nimeltään Northforce. Mielenkiinnolla odotan heidän juomiensa makuelämyksiä.

Olen kuitenkin hieman jännittynyt, kuinka tapahtumassa tulee käymään. Siis tarkennettuna, itse juoksussa. Salin ja juoksu -treenien tuloksena kun tullut lihaksia, mutta myös nyt hieman ikävään paikkaan tulleet kipeytyneet lihakset. Päätinkin ottaa rennosti torstain ja perjantain, tähdäten hyvään fiilikseen lauantain juoksuun. Mikäs sen parempaa, kun napostella nameja ja tankata hiilarijuomia.

Hiilarijuomalla tarkoitan tankkausjuomaa, joka on Vitargo Carboloader. Toimii hyvin salilla, antaen mukavan piristyksen treeneihin. Nyt onkin mukava testata puolikkaalla, toimiiko sama ihme myös kestävyysurheilussa. Laitankin Vitargo Carboloaderista oman bloginkirjoituksen, jossa arvostelen tuotteen salilla ja kestävyysjuoksussa.

Mikäli kiinnostus heräsi lukea Helsinki Half Maratonista ennen seuraavaa blogipostiani, jossa kerron kuinka juoksussa meni, voit tsekkaa heidän omat kotisivunsa täältä

Toivottakaa mulle onnea juoksuun, ehjänä maaliin!


tiistai 27. toukokuuta 2014

Kokeillaan uutta lajia: Tennis

Tenniksen pelaaminen on hauskaa ja yllättävän raskasta!


Päätimme kaverin kanssa lähteä pelaamaan tennistä. En ole moneen vuoteen pelannut tennistä, joten otin haasteen vastaan tältä Vuosaaren Agassilta ja yksissä tuumin lähdimme testaamaan toistemme kunnon tenniskentillä.

Ainakin siis teoriassa. Timon kanssa kun lähdetään urheilemaan, suunnitelmat jotenkin yllättäen muuttuvat aina. Mikäs sen hauskempaa, kuin ex-tempore seikkailut!

Kohtasimme muutaman haasteellisen ongelman matkallamme kohti tenniksen Suomen Openeita. Mainittakoon niistä ehkä haasteellisimpana lukitut tenniskentän ovet...

Tämähän ei meitä vetreitä ikinuoria paljoa haitannut, vaan päätimme pelata viereisellä jalkapallokentällä. Tämähän toi lisänä oman hauskuutensa, kun pelatessa tennispallon pomppuja ei voinut täysin arvioida oikein. Haasteitahan me urheilijat haluammekin!

Urheiluun kuuluu olennaisena osana myös oikea nesteytys, emmekä mekään unohtaneet niitä. Ennen seikkailumme aloittamista, kävimme kaupan kautta hakemassa "muutamat" urheilujuoman tyyliset nesteyttäjät.

Näitä Samba-"urheilujuomia" nautittuamme, pelillinen osuus taisi kyllä hankaloitua hieman... Hauskaa meillä kyllä oli. Urheilu on ihan mahtavaa! Tuo hymyn suupieliin ja naurua ei voi pidättää. Hävitessäkin!

Maistelimme näitä Samba lonkeroita tauolla ja otin videokuvaa muistoksi tästä ikimuistoisesta pelisessiosta Vuosaaren Agassin kanssa. On se jännä, kuinka urheilusuunnitelmat muuttuvat, kun Timo on kyseessä... :D

Video alla:

https://www.youtube.com/watch?v=OmFqgIFxq38

Kiitos Niilo22 inspiraatiosta ja Kurko Samba lonkerolle hyvästä mausta. Ehkä ei kuitenkaan urheilujuomana mene. Taitaa tämä juoma muutenkin olla K-18!

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Personal Trainer (osa 1/3)

 Millaista on saada oma personal trainer, auttaako se omissa tavoitteissa?


Voitin jokin aika sitten radio Voicen-kilpailun, missä palkintona  oli huikeat 12-kerran personal trainer palvelut SATS-kuntokeskuksen treenaajien kanssa. Kilpailun järjesti Rexona/Unilever. Tulen näissä kolmessa osassa kertomaan minkälaista treenaaminen PT:n kanssa on ollut, fiiliksiä ja onko tästä koko hommasta ollut mitään hyötyä.

Aloitellaan tarinan alkuvaiheista, kun en ole muistanut tästä kirjoitella blogiin. 

Otin osaa Rexonan järjestämään kilpailuun radio Voicen nettisivuilla, missä pääpalkintona oli kolmelle onnekkaalle oma personal trainer 12-kerraksi. Personal Trainer tulisi olemaan yksi SATS-kuntokeskuksen vetäjistä. Kuten voitte jo päätellä, minä olin yksi niistä kolmesta onnekkaasta.

Hauskinta koko tapahtumassa oli, kun radio Voicen aamutiimi (herättäjät) kirjaimellisesti herättivät minut kello 8 aamulla, kertomalla voitostani puhelimitse. Kieltämättä olin yllättynyt ja onnellinen voitosta. PT-palvelut kun tuntuvat olevan kalliita ja nyt sain ilmaiseksi 12-kerran paketin. JES!

Kuinka homma lähti rullaamaan...

PT:ni SATS-kuntosalikeskuksesta otti minuun yhteyttä sähköpostitse ja keskustelimme viestien muodossa hieman tavoitteistani ja ruokailu/urheilu tottumuksistani. Hieman hävetti myöntää ruokailutottumuksieni olevan "vähän" pielessä ja söin silloin kun huvitti. Viestittelyn lopuksi sovimme ensimmäisen tapaamisen ajankohdan SATS Elielin kuntosalille.

Ensimmäinen PT-tapaaminen

Lauantaina minua hieman jännitti tämä ensimmäinen pt-tapaaminen. Onnekseni PT:ni on luottamusta herättävän näköinen ja epäilykset, että mihin soppaan tässä on lusikkansa nyt työntänyt, katosivat kuin tuhka tuuleen.

Alkujutustelun jälkeen, teimme kehonkoostumus-analyysin, missä tsekattiin rasvaprosentit, kehonkoostumus yms. mielenkiintoisia juttuja. Todellisena yllätyksenä minulle tuli, että vasen käteni on vahvempi kuin oikea - vaikka oikeakätinen olenkin (vitsi jonka vain miehet ymmärtävät...).

Itse salilla treenatessa tutustuin uusiin lämmittely- ja venyttely -tekniikoihin, sekä oikeaoppisten tekniikoiden tärkeyttä painonnostossa. Selkä ei kuulemma kestä pitkään, ellei opi jo ihan alkuvaiheessa kuinka hommat kannattaa toteuttaa.

Ensimmäisen PT-kerran jälkeen minulla oli aivan uskomaton fiilis. Ensimmäinen tunti meni kuin siivillä, tätä voisi verrata joululomaan opiskelijana ollessa. Aika kuluu liian nopeasti kun on hauskaa. Hikisen hauskaa.

Minkälaisia fiiliksiä PT-kerrat ovat minulle henkilökohtaisesti tuoneet?

Olen nyt käynyt viidesti (joo, siis oikeasti mun piti laittaa päivitystä jo aiemmin... ), joten tekniikoita ja uusia salitreenejä on tullut tutuksi. Osa tehdyistä liikkeistä on hyviä, ns. helppoja joita on hauska tehdä samalla kun tajuaa hikoilevansa ja huomaamalla kehittyneensä. Osa liikkeistä on todella ärsyttäviä ja melkein haluaisin vain saada itkupotkuraivarit ja varmaan saisinkin, ellei se häiritsisi muita salilla olijoita (puhumattakaan häpeästä...). Erityismaininnan näistä ärsyttävistä liikkeistä saa Turkish Get up. Löytyy Youtubesta, mikäli haluaa itse koettaa.

PT:ni laatima ruokailu dieetti (jonka nähdessäni oikeasti järkytyin, mun pitäisi syödä 3k kaloreita/ päivässä.), sekä sali- ja cardio-ohjelma ovat omalta osaltaan auttaneet mun henkilökohtaisia tavoitteita kohti mun unelmaa, eli ironman kisaan osallistumista. Salilla käynti on nyt oikeasti ollut ihan kivaa, kun tietää jotain salilla käymisestä.

Mulla on kokoajan nykyisin positiivisemmat fiilikset salilla käymiseen, eikä se ole enää sellaista pakkopullaa kuin ennen. Mun motivaatio treenaamiseen oli myöskin hieman kateissa ja jätskiä oli tullut tammi-helmikuun aikana syötyä vähän liikaa. Se tunne on sanoinkuvaamaton, kun löydät sen roihuavan liekin sisältäsi jatkaa kohti tavotteita, kohti sitä unelmaa minkä haluat toteuttaa. Sama euphorinen fiilis taitaa syntyä joka onnistuneen sali/cardio-treenin jälkeen...

Suosittelenkin siis kaikille lämpimästi oman Personal Trainerin palkkaamista, ainakin tukemaan treenaamisen alkuvaiheessa. Hinta-laatusuhde/hyöty oman personal trainerin palkkaamisella on vain jotain ihan erilaista kuin mitä itse voi räpeltää salilla aivan ummikkona. Varoituksen sana tosin, tähän PT-leikkiin voi jäädä koukkuun. Itsellä on suunnitteilla uuden 12:n kerran ostaminen, kun tämä ilmainen "kokeiluaika" päättyy.

Kiitos siis Radio Voice, SATS ja Rexona/Unilever tästä mahdollisuudesta. Olen hyvin kiitollinen tästä ainutlaatuisesta mahdollisuudesta.

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Fiilikset vaikuttavat menoon - HCR 2014

Specsavers Helsinki City Run 10.5.2014. 


Tämä kymmenien tuhansien juoksijoiden suosima Helsinkiläinen massajuoksu -spektaakkeli on taas juostu. Miten kävi allekirjoittaneen, joka suuruudenhulluudessaan päätti tavoitella 1h45min aikaa?

On olemassa hyviä ja huonoja uutisia. Yleensä aloitetaan niistä hyvistä, mutta tällä kertaa haluan päättää kirjoituksen niihin positiiviseen fiiliksiin, joten aloitetaan niistä huonoista puolista.

Ne huonot puolet...

Juoksemiseen vaikuttaa monia seikkoja: Treenaaminen, oikein syöminen, kunnon yöunien saanti, tavoitteellisuus, kunto, loukkaantumisten välttämiset, oikeat tekniikat ja se kaikkein tärkein - fiilikset. Jos sulla ei ole hyvät, positiiviset fiilikset siihen juoksuun, niin ei voi olettaa kaiken menevän nappiin.

Mulla ei ole hetkeen ollut oikeen semmoista "jee nyt pääsee juoksemaan fiilistä" ja se vaikuttikin tämän kertaiseen HCR -juoksuun. Viime vuoden marras-joulukuussa puhkuin innosta ja julistinkin tämän olevan "se juoksu missä ennätykset rikotaan". Innoissani menin jopa haastamaan muutamat henkilöt mukaan tapahtumaan, erään hyvän ystäväni ja yhden entisen kouluni opettajista, jossa opiskelin liiketaloutta. Molemmat suostuivat haasteeseen ja päätinkin treenata faster harder better, että voittaisin heidät 10-0.

HCR-juoksun lähestyessä, kävi selkeäksi, ettei kumpikaan sitten lopulta päättänyt ottaa osaa tapahtumaan. Viina vei kaverini mukanaan ja opesta en ole kuullut mitään, eikä ihme. Päätinhän opiskeluni jo viime joulukuussa valmistuessani.

Tämä saattoi latistaa fiiliksiä, mutta olihan siihen muitakin syitä varmasti. Huono valmistautuminen, liian vaatimattomat treenaamiset yms. ruokailut. tekosyitä juoksun totaaliseen hyytymiseen voi keksiä vaikka mansikanmakuisista pullava-pitkosta, mutta ei voi muuta kuin katsoa peiliin ja löydettävä se syy sieltä.

Vuoden 2014 Helsinki City Run juostiin aikaan 2h04min. Kaukana tavoitteesta. Tulikin mietittyä syntyjä syviä stadionin nurmella muutaman hetken.

Tunnelmaa stadionin nurmelta

Ihminen tosin oppii virheistään. Niin myös minä. Tästä oppineena, olen täynnä intoa, adrenaliinia seuraavaa koitosta varten. Kaikki ei mene aina nappiin, ensi kerralla sitten paremmin. Nyt sitä treeniä ja selittelyt voi jättää poliitikoille. Tärkeintä on, että menee loppuun asti ja tekee sen mitä on aloittanut. Kaikkein pahinta on keskeyttäminen ilman hyvää syytä (kuten esim. loukkaantuminen)!

Peukku ylös ensi vuotta ajatellen.
Seuraavaan puolikkaaseen on noin kuukausi aikaa. Sinne tähdätään ja tykitetään sellaiset ajat, ettei mitään rajaa. Prkl.

Sukatkin sanoivat itsensä irti...
 ja sitten ne hyvät, paremmat, parhaimmat puolet HCR 2014:stä!

Okei, halusin jättää ne paremmat puolet viimeiseksi. Niitähän tämän vuoden HCR-juoksusta riittääkin kerrottavaksi.

Ensinnäkin lähtöryhmät: Niitä oli lisätty tänä vuonna useampi ja sen huomasi juostessa. Homma toimi erinomaisesti. yli 10 000 juoksijaa, joten lähtöryhmitys on tärkeässä roolissa.

HCR-virallinen paita 2014, oli oranssin värinen
Juoksureitti oli tänä vuonna ilmeisesti oikean pituinen. Viime vuonnahan se oli ilmeisesti muutama sata metriä vajaa, tänä vuonna reitti tuntui jotenkin raskaammalta, mutta hyvää vaihtelua. Viimeisen 4? kilometrin ylämäet olivat kyllä täyttä tuskaa jaloille. Nautin kyllä kauniista maisema-reitistä.

Kannustus reitin varrella: Näissä juoksutapahtumissahan tämä on suuressa roolissa. Vaikka sää ei ollut se paras mahdollinen, ihmisiä oli kerääntynyt juoksureitin varrelle kannustamaan ja tsemppaamaan juoksijoita. Mahtavaa! Erityisesti mieleenpainuvin kannustusryhmä oli jonkun järven kohdalla, poikaporukka huudatti aaltoja, jotka kuuluivat kauas. Tosi hyvä juttu.

Maaliintulo ja lopullinen huolto yms. sponsorituotteiden jakaminen toimi kanssa edellisvuosista poiketen erinomaisesti. Stadionilta poistuessa järjestysmiehet ohjasivat juoksijoita eri käytäviin, jolloin ei syntynyt ruuhkaa. Myös itse huoltopiste oli järjestetty erinomaisesti ja viime vuoden tyylistä jonotus-kaaosta ei päässyt syntymään. Banaanit, palautusjuomat, elovena välipala, leivät ja prostku patukat ja bonaqua-juomat saatiin nopeasti käsiin ja ei kun syömään.

Huollossa jaetut herkut ja oma HCR-säilytyskassi
Haluan myös mainita erityisesti tavaransäilytyksen. Tänä vuonna liikuntavirasto jakoi vihreitä HCR-kasseja, johon liimattiin oma juoksutarra ja se vietiin säilytykseen. Näin ei tarvinnut jättää edellisvuosien tapaan omia tavaroitaan penkeille lojumaan. Tokihan tuo varmaan olisi nyttemminkin toiminut eräänlaisena jännityksenä, että saako omat tavaransa, mutta tämänvuotinen ratkaisu toimi erinomaisesti.

Varustesäilytys. Varusteet laitettiin HCR-pussukkaan (eräänlainen merimies-säkki) ja vietiin aidatulle alueelle säilytykseen.
Tästä tuli nyt kauhea itkuvirsi-saarna-iloitsemisen aiheinen blogikirjoitus, mutta ei voi mitään. Pitää vaan treenaa, treenaa ja treenaa ja valmistautua paremmin. Ensi vuonna menee se 1h45min rikki!

Tämän vuoden Specsavers Helsinki City Run-tapahtuma sai 10/10 minulta. Suosittelen osallistumaan.


Vuoden 2014 HCR-mitali

 
Kulta Katriinan ihanat neidit jakoivat ilmaista kahvia tapahtumassa. JES!


Miten arvon lukijat, osallistuitteko? Miten juoksu meni? Olitteko mukana ensimmäistä kertaa?

lauantai 3. toukokuuta 2014

Vappuseikkailu 2014

Vappu, tämä työväen juhla, joka kerää ihmisiä juhlatunnelmiin säästä riippumatta. Oma vappuni ei mennyt täysin humaltuneena ja pieni bloggari sisälläni halusikin ikuistaa, muutaman hetken tämän vuoden kansanjuhlasta.


Päästyäni töistä, päätin vaihtaa ylle vähän hienompaa vaatetta (ei kuitenkaan haalareita!) ja suunnata kaverin kanssa katsomaan, millainen meininki Vappu-päivänä on keskustassa.

Olin tapojeni vastaisesti etuajassa tapaamispaikalla ja ystäväni viestistä saattoi päätellä pientä kuittailua, kun hän ilmoitti tulevansa myöhässä paikalle. Noh, tämän ymmärrettäköön, olenhan viimeisten parin tapaamisen aikana ollut hienosti vartin myöhässä (ehkä minussa asuu pieni feministi, bloggarin rinnalla)...

Istahdin rautatientorin kivipenkeille, kuuntelemaan tutuksi tullutta Suomi Jeesukselle -saarnaa. Tämä saarna ja bussihan on vapun traditio. joka ikininen 1. päivä huhtikuuta, tämä bussi nököttää samassa paikassa, ja  samat virret kuullaan.

Toimitus huom! Olen itsekin kristitty, en siis mitenkään tahdo loukata kenenkään uskontoa!

Bussi, kohti vapahdusta?
Vappuun kuuluvat myös vähän vahvemmat juomat, ainakin toisille...

juomista vappuun
Ystäväni saapui paikalle _melkein_ sovittuun aikaan, pienten kuittailujen kera ja päätimmekin lähteä seikkailemaan keskustaan!

Ilo oli ylimmillään ihmisten juhliessa ja päätimmekin lähteä kävelemään maisemareittejä. Eräällä sillalla tulivastaan hauska, kaiverrettu lukko, joka kertoi kahden ihmisen välisestä rakkaudesta toisiinsa. Tosi söpöö! Tuollaisen kun saisi salille, oman vaatekaapin lukitsemaan. Ainakin herättäisi huomiota!


"Kävelylenkillä" vastaan tuli myös mitä hauskempia leikkipuistoja, jolloin sisäinen lapseni heräsi ja halusi leikkimään. Tuli "muutamat" leuatkin vedettyä. Jaksaa jaksaa! Moneskohan tässäkin on menossa... Tyylipisteitä ei kyllä tullut, vaikka pikkutakissa tulikin vedettyä :D


Huomatkaa ylväs katse, ja iloinen ilme leukoja vedettäessä. Unohtakaa tyylipuhtaus!


Leikkimästä kotiuduttuamme, jatkoimme matkaa ympäri Keskustan nähtävyyksiä ja Upeat ilmestykset suomalaisen arkkitehtuurin muodossa avautuivat eteemme iltahämärällä. Kaunista!


Tuli myös innostuttua ottamaan maisemakuva, joka taltioi koko henkeäsalpaavan näyn. Kyllä Suomessakin näyttäviä kohteita turisteille on;)


Ilta alkoi jo hiipiä ylle ja ilmeisesti juhlakansa oli parhaimmassa tuiskeessa, kun Tuhkimon kenkäkin löytyi matkan varrelta. Kurpitsavaunuista tai hiiristä ei kyllä ollut jälkeäkään.

Tuhkimon kadonnut kenkä

Tämä palauttava lenkkeily päättyi pieneen ikkunashoppailuun, jossa itseäni nauratti erityisesti tuo huuli/ripsi -paita. Voiko joku oikeasti pitää tuollaista yllä? Juoksen ennemmin maratonin, kuin laittaisin tuollaisen miehille tehdyn luomuksen päälleni!

Naiset, oikeesti?
Todella söpöjä kännykkäkuoria yms. esineitä! Tuollainen possu kännykkäpidike on ihan must!

Cuteness overload!
Olipa siinä vappu. Selvinpäin ja seuraavana päivänä pää kiittää, kun palauttava lenkki tehty ja krapulasta tietoakaan. Miten teille meni vappu, juhlitteko ollenkaan vai muistatteko mitään? :D

Selfie

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Kisakausi starttaa Espoossa

Linnut visertävät, lokit kirkuvat aamulla, aurinko paistaa - kesä on siis ihan nurkan takana. Kesää odotellessa, on hyvä aloittaa kisakausi Espoossa, Länsiväylä juoksulla!


27.4.2014, mun ensimmäinen Länsiväyläjuoksu!

Tapahtumaa markkinoidaan nimityksellä "juoksukauden avaus" ja kyllähän se näkyi jo paikan päällä, että juoksusta kiinnostuneet olivat sankoin joukoin paikalla. Tuli tuolta bongattua muutamat poliitikotkin, mm. puolustusministerimme Carl Haglund. Suomen komeimman hammasrivistön- ja hymyn mies, Alexander Stubb oli myös jossain hengailemassa tapahtumassa. Kyseiset herrat olivat mitä ilmeisemmin joko politikoimassa tulevia euro vaaleja silmällä pitäen, tai sitten muuten vain mukana, urheilun merkeissä.

Odotellessa kisan starttia, ilme oli kohtalaisen hapan.
Voisikohan tähän olla syynä se, että hukkasin vesipulloni ja jouduin ostamaan jotain juotavaksi kelpaavaa tilalle...

Mun ensimmäinen Länsiväyläjuoksu aloitettiin lyhyemmällä matkalla, eli siis 6KM. Mahdollisuutena olisi ollut myös 17KM matka, mutta kaveri joka tuli mukaan on juoksemisen ensikertalaisia, joten ei ollut varmuutta olisiko hän jaksanut pinkoa hiki hatussa noin kolme kertaa pitempää matkaa.

Ajaksi mulle tuli noin 30 minuuttia. En lähtenyt tähän mitenkään hampaat irvessä kovaa aikaa kellottamaan, joten tulos on ihan jees kauden ensimmäiselle kisalle!

Kokonaisuutena Länsiväyläjuoksu oli hyvin organisoitu. Kisapaikka oli hyvin selkeästi merkitty ja viitoitettu, missä vessat yms. tärkeät kohteet olivat. Maalissa huolto pelasi ja vapaaehtoiset olivat hyvin ystävällisiä. Ehdottomasti yritän ensi vuonna tulla kisaamaan uudestaan, tosin sillä kertaa paremmasta ajasta!

Mainittakoon tässä vielä, että 6KM reittihän oli uusittu viime vuosilta ja se oli ainakin omasta mielestäni juuri sopivan helppo juostavaksi. Mäkiä oli tarpeeksi ja maisemat olivat tälläiselle stadi rotalle kivan vaihtelevia. Sää suosi myös meitä juoksijoita. Oli todella kivaa juosta auringossa!


Maalissa aurinko paistaa ja finisher mitalli kaulassa.

Viime aikoina olen myös alkanut käymään enemmän ja enemmän kuntosalilla, jonne olen saanut oman personal trainerin, mutta tästä kerrottakoon seuraavassa blogi kirjoituksessa... ;)

Onko sinulla kisakausi avattuna, vai vieläkö se "kauden eka juoksu" antaa odotuttaa itseään?