Specsavers Helsinki City Run 10.5.2014.
Tämä kymmenien tuhansien juoksijoiden suosima Helsinkiläinen massajuoksu -spektaakkeli on taas juostu. Miten kävi allekirjoittaneen, joka suuruudenhulluudessaan päätti tavoitella 1h45min aikaa?
On olemassa hyviä ja huonoja uutisia. Yleensä aloitetaan niistä hyvistä, mutta tällä kertaa haluan päättää kirjoituksen niihin positiiviseen fiiliksiin, joten aloitetaan niistä huonoista puolista.
Ne huonot puolet...
Juoksemiseen vaikuttaa monia seikkoja: Treenaaminen, oikein syöminen, kunnon yöunien saanti, tavoitteellisuus, kunto, loukkaantumisten välttämiset, oikeat tekniikat
ja se kaikkein tärkein - fiilikset. Jos sulla ei ole hyvät, positiiviset fiilikset siihen juoksuun, niin ei voi olettaa kaiken menevän nappiin.
Mulla ei ole hetkeen ollut oikeen semmoista "jee nyt pääsee juoksemaan fiilistä" ja se vaikuttikin tämän kertaiseen HCR -juoksuun. Viime vuoden marras-joulukuussa puhkuin innosta ja julistinkin tämän olevan "se juoksu missä ennätykset rikotaan". Innoissani menin jopa haastamaan muutamat henkilöt mukaan tapahtumaan, erään hyvän ystäväni ja yhden entisen kouluni opettajista, jossa opiskelin liiketaloutta. Molemmat suostuivat haasteeseen ja päätinkin treenata faster harder better, että voittaisin heidät 10-0.
HCR-juoksun lähestyessä, kävi selkeäksi, ettei kumpikaan sitten lopulta päättänyt ottaa osaa tapahtumaan. Viina vei kaverini mukanaan ja opesta en ole kuullut mitään, eikä ihme. Päätinhän opiskeluni jo viime joulukuussa valmistuessani.
Tämä saattoi latistaa fiiliksiä, mutta olihan siihen muitakin syitä varmasti. Huono valmistautuminen, liian vaatimattomat treenaamiset yms. ruokailut.
tekosyitä juoksun totaaliseen hyytymiseen voi keksiä vaikka mansikanmakuisista pullava-pitkosta, mutta ei voi muuta kuin katsoa peiliin ja löydettävä se syy sieltä.
Vuoden 2014 Helsinki City Run juostiin aikaan 2h04min. Kaukana tavoitteesta. Tulikin mietittyä syntyjä syviä stadionin nurmella muutaman hetken.
 |
| Tunnelmaa stadionin nurmelta |
Ihminen tosin oppii virheistään. Niin myös minä. Tästä oppineena, olen täynnä intoa, adrenaliinia seuraavaa koitosta varten.
Kaikki ei mene aina nappiin, ensi kerralla sitten paremmin. Nyt sitä treeniä ja selittelyt voi jättää poliitikoille. Tärkeintä on, että menee loppuun asti ja tekee sen mitä on aloittanut. Kaikkein pahinta on keskeyttäminen ilman hyvää syytä (kuten esim. loukkaantuminen)!
 |
| Peukku ylös ensi vuotta ajatellen. |
Seuraavaan puolikkaaseen on noin kuukausi aikaa. Sinne tähdätään ja tykitetään sellaiset ajat, ettei mitään rajaa. Prkl.
 |
| Sukatkin sanoivat itsensä irti... |
ja sitten ne hyvät, paremmat, parhaimmat puolet HCR 2014:stä!
Okei, halusin jättää ne paremmat puolet viimeiseksi. Niitähän tämän vuoden HCR-juoksusta riittääkin kerrottavaksi.
Ensinnäkin lähtöryhmät: Niitä oli lisätty tänä vuonna useampi ja sen huomasi juostessa. Homma toimi erinomaisesti. yli 10 000 juoksijaa, joten lähtöryhmitys on tärkeässä roolissa.
 |
| HCR-virallinen paita 2014, oli oranssin värinen |
Juoksureitti oli tänä vuonna ilmeisesti oikean pituinen. Viime vuonnahan se oli ilmeisesti muutama sata metriä vajaa, tänä vuonna reitti tuntui jotenkin raskaammalta, mutta hyvää vaihtelua. Viimeisen 4? kilometrin ylämäet olivat kyllä täyttä tuskaa jaloille. Nautin kyllä kauniista maisema-reitistä.
Kannustus reitin varrella: Näissä juoksutapahtumissahan tämä on suuressa roolissa. Vaikka sää ei ollut se paras mahdollinen, ihmisiä oli kerääntynyt juoksureitin varrelle kannustamaan ja tsemppaamaan juoksijoita. Mahtavaa! Erityisesti mieleenpainuvin kannustusryhmä oli jonkun järven kohdalla, poikaporukka huudatti aaltoja, jotka kuuluivat kauas. Tosi hyvä juttu.
Maaliintulo ja lopullinen huolto yms. sponsorituotteiden jakaminen toimi kanssa edellisvuosista poiketen erinomaisesti. Stadionilta poistuessa järjestysmiehet ohjasivat juoksijoita eri käytäviin, jolloin ei syntynyt ruuhkaa. Myös itse huoltopiste oli järjestetty erinomaisesti ja viime vuoden tyylistä jonotus-kaaosta ei päässyt syntymään. Banaanit, palautusjuomat, elovena välipala, leivät ja prostku patukat ja bonaqua-juomat saatiin nopeasti käsiin ja ei kun syömään.
 |
| Huollossa jaetut herkut ja oma HCR-säilytyskassi |
Haluan myös mainita erityisesti tavaransäilytyksen. Tänä vuonna liikuntavirasto jakoi vihreitä HCR-kasseja, johon liimattiin oma juoksutarra ja se vietiin säilytykseen. Näin ei tarvinnut jättää edellisvuosien tapaan omia tavaroitaan penkeille lojumaan. Tokihan tuo varmaan olisi nyttemminkin toiminut eräänlaisena jännityksenä, että saako omat tavaransa, mutta tämänvuotinen ratkaisu toimi erinomaisesti.
 |
| Varustesäilytys. Varusteet laitettiin HCR-pussukkaan (eräänlainen merimies-säkki) ja vietiin aidatulle alueelle säilytykseen. |
Tästä tuli nyt kauhea itkuvirsi-saarna-iloitsemisen aiheinen blogikirjoitus, mutta ei voi mitään. Pitää vaan treenaa, treenaa ja treenaa ja valmistautua paremmin. Ensi vuonna menee se 1h45min rikki!
Tämän vuoden Specsavers Helsinki City Run-tapahtuma sai 10/10 minulta. Suosittelen osallistumaan.
 |
| Vuoden 2014 HCR-mitali |
 |
| Kulta Katriinan ihanat neidit jakoivat ilmaista kahvia tapahtumassa. JES! |
Miten arvon lukijat, osallistuitteko? Miten juoksu meni? Olitteko mukana ensimmäistä kertaa?
